maanantai 13. elokuuta 2012

Jokainen elää omaa elämäänsä



Kun olin ohikulkumatkalla kotiin poikkesin eräässä kuurojen yhdistyksessä moikkamassa tuttuja. Kysyin yhdistyksen puheenjohtajalta, tuleeko sieltä joku edustamaan edesmenneen kulttuurivaikuttajan hautajaisiin ja vastauksesi tuli: "En tunne häntä. En usko, että täältä tulee ketään sinne." Olin hieman ihmeissäni, mutta ajattelin, että eipä asia kuulu minulle. Jäin kuitenkin pohtimaan asioita, mistä tuo välinpitämättömyys johtuu.

Emmekö arvosta ihmisiä, jotka tekivät meidän viittomakielisten arjesta paremman? Näyttääkö siltä, että nykyään riittää elää arki: herätä, syödä, käydä työssä, harrastaa vähän liikunta ja nukkua. Ei ole väliä, millainen arki on. Voisiko arki olla parempi? Laitetaan lapset tonne lähikouluun, olkoon opetus ihan millaista tahansa kunhan lapsi käy koulua ja vanhemmat saavat olla rauhassa kotona tai työssä. Osataanko vaatia ja valvoa lasten asioita, miten hoidetaan? Ollaanko yhteydessä viranomaisiin, vai ajatellaanko näin: "Koulu hoitakoon kaiken." Jos perheeseen syntyy kuuro lapsi, niin kuurot vanhemmat saattavat ajatella, että kuulevien koulu on parempi kuin olemassa oleva kuuroille tarkoitettu koulu. Mutta ei aina osata ajatella kokonaisuutta, että tällä tavalla teemme hidasta itsemurhaa. Onko vaikeaa vaatia ja keskustella olemassa olevien kuurojen koulujen kanssa opetuksen kehittämisestä? Suomalainen viittomakieli tuhoutuu koko ajan, mutta suomenruotsalaisen viittomakielen tilanne on vielä pahempaa. Pietarsaaren kuuromykkäinkoulu suljetettiin jo vuonna 1932 ja Porvoon kuurojenkoulu vuonna 1993. Ellei tapahdu jotain, niin vuoden 2040 kuurot lapset joutuvat käymään koulua yksin. Olisin silloin noin 65 vuotias ja muistelisin Mikkelin koulun aikojani, jolloin oli vahva kuurojen nuorten yhteisö.

Tekee niin pahaa seurata Suomen kuurojen henkistä tilaa ja ystäväni viittoi erittäin osuvasti joskus keväällä: "Jokainen elää omaa elämäänsä". Onko vaikeaa ajaa asioita yhdessä ja luoda entistä parempaa maailmaa? Ja olla ylpeitä viittomakielisyydestä ja ottaa huomioon ihmisiä? Olin keväällä kuurojen valtakunnallisten kultturipäivillä ja oli upeaa seurata erilaisia esityksiä. Olen jäsenenä monessa kuurojen yhdistyksessä, ja edustin silloin keväällä yhtä kuurojen yhdistystä. Ryhmäesitykseni voitti ja myös tuli muita voittoja samalle yhdistykselle, mutta mitalijuhlaa ei ole vielä järjestetty. On se ihmeellistä, sillä voittoja tuli aika monta. Kulttuuripäivistä on jo kohta kolme kuukautta. Tavallisesti mitalijuhlaa järjestetään melko heti tapahtuman jälkeen.

Voidaanko laittaa nämä esimerkit vain tietämättömyyden piikkiin?

2 kommenttia:

  1. Yhdistyksen edustaja olisi mennä kunnioittaa yhdistyksen puolesta edesmenneen vaikuttajan hautajaiseen. Jos Yhdistyksen hallituksessa nuori sukupolvi, mutta asennekysymys? Olisi vanhat henkilöt opettaa käytöstä ja tapoja uudelle sukupolvelle. Meidän yhdistyksemme kunnioittavat edesmenneitä jäseniä ja käydä hautajaisissa, riippuu tilanteesta omaisia lähettävät kutsut hautajaisiin. Opin asioita vanhoista kuuroista henkilöistä. Muistin että eräs kuuro evakkomies oli kertonut minulle mitä tapahtui karjalassa, silloin olin 10-12 vuotias vanha. Olin tavannut monia kuuroja vanhuksia, jotka olivat edesmenneitä kauan sitten.

    2000-luvulla on moderni ja uusia asioita. Huomasin ja muistin hyvin elävästi, minä tulin huoneeseen nuoret (samaikäisiä), jotka katselivat minut ulkonäköni ja eivät tunne minut.. Minä tervehdin heitä. he eivät vastaa mitään. Toinen juttu, muistin että tulin hesaan. Olin törmännyt kahteen kuuroihin, kyselin asiaa. He eivät vitsi vastata minun kysymykseen. he lähtivät pois (epäystävällisesti). Ihmettelin heidän asenteensa oli semmoinen. "En ole tervetullut Hesaan"-olo. Minulla on eri ikäviä kokemuksia kuurojen henkilöiden kanssa.

    VastaaPoista
  2. Heiska, olen kyllä samaa mieltä, että nuorten olisi hyvä oppia erilaisia kauniita tapoja ja perinteitä. Ei voi aina ajatella vain omaa etua, vaan yhteistä hyvää. Siinä on harjoittelemista myös meillä. Olen oppinut asioita myös kantapään kautta. Vanhoja ihmisiä pitää kunnioittaa, sillä he ovat tehneet paljon meidän puolestamme. Hienoa kun sait kuunnella Karjalan tapahtumia -sait henkistä perintöä. Ei kannattaa välitä huonosti käyttäytyvistä nuorista, jotka varmasti häpeävät huonoa käytöstään.

    VastaaPoista