lauantai 15. syyskuuta 2012

Heitetäänkö Suomessa uimataidottomia lapsia veteen?

Syksy alkoi nopeasti. Lasten koulu on käyty jo kuukauden verran. Odotellaan syyslomaa, joka olisi kuukauden päästä. Mitä syyslomalla voisi tehdä? Ainakin vähän hengähtää vähäksi ajaksi. Tuntuu hyvältä, että aloitan jälleen jatko-opinnot kahden vuoden tauon jälkeen. Motivaatio on ollut hukassa, mutta nyt tuntuu että jaksaa paneutua. Haluaisin aloittaa jonkun uuden kielen opiskelun, mutta museologian ja historian opinnot saavat riittää lisurin lisäksi. Mielenkiintoista lukea, miten museologia alkoi kehittyä Suomessa. Kuurojen museo on yksi vanhimmista museoista, sillä perustettiin jo v.1907. Museoita alettiin perustaa oikein kunnolla Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Niin, murrosikäisten lasteni koulunkäynti joskus aiheuttaa oikein harmaita hiuksia. Onneksi on värjäysaineet keksitty.

Harmittaa nuorimmaisen puolesta, että hän ei päässyt takaisin vanhaan kouluunsa jossa tarjotaan ranskan A1-kielen opetusta. Norssikoulu on nimittäin ainoa koulu Jyväskylässä, jossa opiskellaan ranskaa A1-kielenä ja meidän lasta pyydettiin allekirjoittamaan sitoutumaan opiskelemaan. Elämässä tapahtui vähän kaikenlaista, että lapsemme oli välillä Helsingissä ja perhe yhdistyi jälleen. Jyväskylän opetusvirastosta ehdotettiin, että lapsemme voisi opiskella ranskaa äidinkielisten kanssa perjantaisin klo 17-19. Opettajana toimii äidinkielinen ranskan puhuja. Kävi niin, että lapsemme alkoi ahdistua siinä ryhmässä, sillä hän ei ollut muiden lasten lailla äidinkielinen ranskan puhuja.

Ihmetyttää, miksi suomalaisessa koulujärjestelmässä ei katsota kokonaisvaltaisesti lasta. Annetaan vaan lapsen kärsiä, koska hän ei yksinkertaisesti mahdu vanhaan luokkaan. Raha menee lapsen hyvinvoinnin edelle.

Mitä meidän vanhempien tulisi tehdä tämän asian kanssa? Yrittää kannustaa jatkamaan, mutta eihän voi pakottaa itkuista lasta menemään tunneille. Mielestäni on hyvin ajattelemattomasti tehty ehdotus opetusvirastosta, että lapseni menisi sellaiseen opetukseen jossa ei ole edes oppikirjoja. Äidinkielisessä opetuksessa puhutaan paljon äidinkieltä, harjoitellaan lukemista ja kirjoittamista. On vähän vaikeaa tukea, kun ei tiedetä mitä myöhemmin opetuksessa tullaan käsittelemään. Jos voisi vähän kotona kerrata sanastoa ja kuunnella dvd:tä ennen tunteja, silloin saisi lisää itseluottamusta. On kuin heittäisi uimataidottoman lapsen veteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti