Kuntoutusta vai kasvatusta?

Junassa ehtii ajatella, pohtia ja miettiä kun ei voi oikeastaan lähteä minnekään. Keskittyminen on oikeasti A-luokkaa, sillä tietää, että ei voi poistua. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat aika nautinnollista kun ei ole ketään taputtamassa olkapäätä. Pelästyn aika herkästi jos joku taputtaa olkapäälle. Pelästyn vaikka taputus olisi kuinka pehmeä. Kuulin vähän aikaa sitten, että kuurot eläimet pelästyvät herkästi. En sitten ole ihan yksin. Pitäisikö hankkia kuuro koira, sillä kuulokoira ei kiinnosta. Siinä menisi hermot, jos koira on koko ajan valppaana eri äänistä. Olen miettinyt vanhempiani, miltä heistä tuntui kasvattaa kuuroa lasta.

Kun olin lapsi, minua 4 vuotta vanhempi sisko oli aina kanssani. Olimme kuin paita ja peppu. Liikenteessä piti aina katsoa vasemmalle, sitten oikealle ja taas vasemmalle, sitten vasta voi ylittää katua. Minulle annettiin kuulolaitteita, joita olen oppinut inhoamaan. Siitä tuli tinnitus kun lopetin kuulolaitteiden käytön joskus 12 vuotiaana. Olen useasti miettinyt, onko kuulolaitteiden käyttö syy tinnitukseeni? Olisiko elämäni helpompaa, jos en olisi käyttänyt ollenkaan kuulolaitteita?  Kuurous on ominaisuus, jonka kanssa voi elää ihan hyvää elämää. Puhutaan paljon mahdollisuuksien antamisesta ja tasa-arvosta. Mielestäni tasa-arvo toteutuu, jos annetaan kuuron olla kuuro ja kuulevan olla kuuleva. Tasa-arvo toteutuu naisella ja miehellä, vaikka mies ei esimerkiksi pysty koskaan imettämään vauvaa. Tasa-arvo on sitä, että annetaan ihmisten olla sellaisia kuin on luotu.

Ihmettelet varmaan, miksi otan tämän asian esille. Kuuroja lapsia ei nimittäin kasvateta, vaan kuntouteta. Täällä Suomessa on annettu kuntoutusta kuuroille lapsille. Minäkin sain kuntoutusta. Millaista kuntoutusta? Kielen kuntoutusta. Olin joskus 2-3 vuotias, jouduin Helsinkiin tutkimuksiin. Äitini oli mukana, mutta osalla kuuroista lapsista joutui yksin viettämään ventovieraiden seurassa -ilman turvallista syliä. Aion selvittää, mitä minulle tehtiin. Pitää mennä lukemaan, mitä minusta on kirjoitettu ja mitä kokeita minulle on tehty.  Olen käynyt joka vuosi kuulotutkimuksessa, vaikka kuulonkäyrä on aina ollut sama alusta saakka.

Miltä sinusta tuntuisi viettää ihan joka vuosi seitsemän (7) viikkoa jossain sairaalakoulussa ja pukeutua sairaalan vaatteisiin? Onneksi sentään pääsee kotiin perjantaina, mutta pitää palata takaisin sairaalakouluun maanantaina. Ei voi pukeutua lempihameeseen tai paitaan, eikä nähdä vanhempia tai sisaruksia. Näin tapahtui eräälle ihanalle kuurolle ihmiselle, joka vietti näin joka vuosi seitsemän viikkoa ollessaan 4-13v. Aloin miettiä kun kuuntelin hänen tarinaansa. Olin aluksi ihan hämilläni, että voiko tällaista tapahtua vielä 1990-luvun alussa. Miten tämä on mahdollista? Ilmeisesti on.

Vihreä äitienpäivä

Koivut alkavat olla yhtä vihreitä kuin minun yllä oleva paita. Minulla on ollut aika kova vihreänälkä kevään aikana. Näen joka paikassa vihreää. Voi olla, että vihreä on nyt kovasti muodissa. Olin niin huojentunut nähdessäni näin paljon vihreää Kreetalla. Niin, sanotaan, että vihreä on uuden alun väri. Elämän alku.

Elämä ei aina alkaa helposti. Luin tänä äitienpäivän aamuna Hesarista artikkelia, miten elämä voi päättyä kesken. Siinä sanotaan, miten keskenmenot ovat vaiettuja asioita. Ei aina kerrota heti alkaneesta raskaudesta, vaan odotetaan ensin kolmea kuukautta. Ollaan ensin hiljaa ja toivoa, että raskaus jatkuisi. Ei osata iloita, sillä pelko hallitsee. Pelon kanssa on varmaan raskasta elää. Myönnän, että olen pelännyt aika paljon erilaisia asioita. Pelot voivat estää elämistä ihan täysillä ja iloita pienistä arjen iloista. En ole kokenut keskenmenoja, mutta aloin miettiä, miltä tuntuu olla viittomakielinen äiti, joka on juuri kokenut keskenmenon. Kenen kanssa voi viittoa? Kenties puolison ja perheen kanssa, mutta he varmaan surevat ja tarvitsevat tukea. Saadaan kenties sairaslomaa ja jäädään kotiin suremaan.

Joutuuko viittomakielinen suremaan näitä asioita yksin? En ole nähnyt, miten näitä asioita käsitellään avoimesti. Lienee tabu? Voi olla, että olen väärässä, mutta meillä on aika tiivis yhteisö. Epäilen vähän, että näitä vaikeita asioita olisi helppoa käsitellä meidän yhteisössämme. Jos yhteisö on liian pieni, silloin halutaan kenties pitää vaikeat asiat sisällään. Vertaistukea voisi olla enemmän. Olisi tärkeää luoda viittomakielisiä palveluja ainakin isommissa kaupungeissa, sillä tulkatut palvelut eivät oikein riitä ja korvaa suoraa viestintää. Eilen oli lapsettomien päivä ja tänään äitienpäivä.

Ei ole aina itsestään selvä olla äiti. Äitiys on yksi vaativimmista tehtävistä, mitä tiedän. Luin pari päivää sitten uusimmasta ET-lehdestä artikkelia Markku Yli-Mäyrystä: Uskalla olla ihminen.  Olemme kaikki ihmisiä. Äiditkin. Saavun nyt Tampereelle äitienpäivän viettoon. Olen oppinut paljon elämästä äidiltäni ja ihmisenä olemisesta. Rakas äiti, ihana kun olet olemassa. Toivotan kaikille oikein vihreää äitienpäivää!

Aistit

          Eikö ole ihan kesä? Kreetalla ollaan vielä kevään puolella, vaikka suomalaisen mittapuun mukaan olisi jo kesä. Suomessa ei olla vielä noin kesäistä. Vähän aikaa sitten oli vielä lumimaisema. 
         Teki niin hyvää nauttia väreistä ja myös tuoksuista. Meren, kasvien ja ruuan tuoksuja. Äänimaailmasta voin sanoa sen, että lintujen lauluääniä kuului aika paljon meidän parvekkeelle asti. Mieheni yritti kuvailla lintujen ääniä ja onnistui siinä aika hyvin. Aika moni ihminen ajattelee, miten paljon kuuro on menettänyt kun ei kuule lintujen ääniä. Asia on niin, että harva kuuro kaipaa sitä mitä ei ole koskaan kokenut/kuullut. Ei siis pidä sääliä kuuroja ko.asiasta. Näön menetys voi olla sen sijaan kova kokemus, sillä kuuro saa tietoa suurimmaksi osaksi näön avulla. Onneksi on olemassa tuntoaisti, joka muuttuu hyvin herkäksi kuurosokeilla. Kuuroillakin on usein herkkä tuntoaisti. Niin,yritin nähdä lintuja puiden seasta, mutta appelsiinipuut olivat niin tiheitä. Appelsiineista voin sanoa sen, että mitä rumempi appelsiini on niin sitä parempi maku! 
         Sain todella värinälkäni tyydytettyä, sillä löytyi monta,monta,monta eri vihreän sävyä. Teki pahaa palata Suomeen, jossa on kevät myöhässä. Kaipa kohta tulee enemmän väriä kunhan luonto herää! Aloin miettiä matkan aikana, mitä voisin tehdä pienenpienessä puutarhassa. Kreetalla näkee ihania puutarhia, joista ei puutu ruusuja, pioneja, oliivipuita, sitruunapuita..Niissä liikkuu usein vapaasti kanoja. Kissoja näkyy olevan usein autojen alla. Koirat kulkevat aika vapaasti ja kiltisti.

Eikö ole unelmien puutarha! Jos katsoo tarkkaan, niin huomaa muovisia ämpäreitä. Suomessa ollaan suhteellisen tarkkoja, millaisia ruukkuja käytetään. Kreetalla näkee myös metallisia, ruostuneita tynnyreitä kukkaruukkuina. Ihan mikä vaan käy ruukuksi! Pitää katsoa, mitä löytyy kotoa. Niin voi laittaa vaikka säkki ruukuksi.
        
Ihanaa kevään jatkoa!!

Munapää vai punapää?

Tuli eilen tekstiviesti ystävältä naurupäivän kunniaksi:

"Kuuro meni baariin ja kassalla hän tilasi olutta sanomalla: AURA! Kassa ilmoitti summan, kuuro maksoi ja odotti saavansa olutta. Kassa kehotti kuuroa istumaan. Kuuro istui ja hän ihmetteli, miksi olut oikein viipyi. Myöhemmin tarjoilija toi pöytään KAURApuuroa. Nolona kuuro söi lautasen tyhjäksi ja häipyi heti."

Nauroin vitsille, mutta se ei ole oikeasti vitsi, vaan tositapahtuma. Joskus tulee puhuttua väärin tai viitottua väärin. Suomalaisessa viittomakielessä voi joskus viittoa kahvin sijasta viinaa. Sellaisia lipahduksia sattuu ihan kenelle tahansa. Olen pari kertaa saanut vettä, vaikka yritin pyytää fantaa. Kun V ja F muistuttavat jonkin verran toisiaan, kuten myös M ja P. Olen kerran puhunut vahingossa tytäräni munapääksi, vaikka piti sanoa punapää. 

Siksi turvaudun mieluummin kynäpaperiviestintään uusien ihmisten kanssa, jotta ei tulisi turhauttavia väärinymmärtämisiä. Eihän voi aina olla tulkki kainalossa mukana joka paikassa. Jos tietää, että on menossa pankkiin yms. Silloin on hyvä tilata tulkki tilaisuuteen. Joskus ei vaa saada tulkkausta. Silloin turvaudun kirjoittamiseen. Kerran terveysasemalla vastaanotolla sanottiin, että olisi niin helpompaa puhua. Silloin kielsin virkailijaa käyttämästä 7v. lastani tulkkina ja huomasin huuliolta, miten hän hermostui ja sanoi sanottavansa. Kirjoitin paperille seuraavasti: "Ymmärrän, että on helpompaa puhua kuin kirjoittaa. Mutta lasta ei voi käyttää tulkkina. Kirjoitetaan asiat näin paperille."  Ei ollut asiakaspalvelua ihan parhaimmillaan.